Parempaa vuotta 2013 kaikille Solarwindpronet- Suomen lukijoille!
Pitkähkön joulutauon jälkeen on aika kerätä yhteen vuodenvaihteen energiauutisantia pika-analyysiin.
Ensimmäisenä aloitetaan huonoista uutisista:
Koiramme, pieni, mutta pippurinen jack russel -terrieri osaisi uskoakseni tehdä yhtä järkeviä energiapäätöksiä kuin Japanin uusi hallitus. Perustelen asiaa sillä, että pikku-terrieri ei pelkää naapurien (vertaa Kiina) ampumia isojakaan ilotulitusraketteja, vaan menee äristen kohti muka ajamaan häiritsijät tiehensä.
Japanin uusi konservatiivihallitus vellihousuilee rikkoen edellisen hallituksen lupauksen ydinvoimasta luopumisesta suunnittelemalla uusia ydinvoimaloita, vanhojen käynnistämistä ja plutoniumin jalostushankkeen jatkamista (=ydinaseen hankkimista ison naapurin pelottelemiseksi). Koiramme taas kunnioittaa ja rakastaa kaikkia laumamme jäseniä. Sitä ei Japanin hallitus tee omilleen vaan viis veisaa kansan enemmistön mielipiteestä ja edusta. Jännityksen tahallinen ja tarkoituksellinen kiristäminen Aasiassa on nyt todella vastuutonta ja lyhytnäköistä politiikkaa. Näyttää siltä, että Japanissa on unohdettu jo toisen maailmansodan opetukset ja oikein etsitään kolmatta. Tuskin Kiinassakaan on unohdettu japanilaisten miehitysintoa ja taannoista isottelua.
http://solarwindpronet-suomi.blogspot.fi/2012/04/japanilla-salainen-ydinaseohjelma.html
Nyt olisi aika hyödyntää historiallinen sukupolvenvaihdos Kiinan ja Pohjois-Korean johdossa. Epäluulo ja pahan ajattelu naapureista on huono ulkopolitiikan veturi nykymaailmassa. Itsekäs, muut mitätöivä politiikka on aina lopulta tuhoontuomittu. Parhaat tulokset saavutetaan win-win -konseptilla. Etsitään molempien maiden tarpeet ja vahvuudet ja pyritään sovittamaan ne yhteen niin, että määräysvalta omiin asioihin säilyy kohtuullisessa määrin molemmilla, mutta joustavuus ja yhtenevien etujen tavoittelu saa molempien taloudet ja yhteiskunnat kukoistamaan.
Uusiutuva energia ja tehokas kierrätys, ekologinen rakentaminen ja yhdyskuntasuunnittelu, siinäpä olisi muutamia yhteistyöalueita, joissa Japanilta ja Kiinalta ei vahvuuksia puuttuisi. Ja Pohjois-Korean kansa ei varmasti olisi pahoillaan maan uudistamisesta ekologisesti kestävällä, kiinalais-japanilaisella tekniikalla. Biologiseen viljelyyn perustuva elintarviketuotannon uudistus ei olisi maalle pahitteeksi, ja tämäkin on Japanilaisten vahvaa aluetta. Eikä varmasti huonompi asia olisi, vaikka mukana olisi muutamia Euroopan maita, kuten vaikkapa uusiutuvan energian veturi Saksa ja piskuinen Suomi, jolta myös innovaatioita ja osaamista löytyisi.
* * *
Suomessa aletaan hiljalleen professoritasollakin myöntää, että uusien ydinvoimaloiden rakentelu ja haikailu on taloudellista järjettömyyttä. Viimeksi (12.1.2013) Hesarissa Aalto -Yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund arveli Suomen energiapolitiikan jääneen menneisyyden vangiksi, kun energiavalinnat on tehty suuryritysten ja hallituksen neuvotteluissa eikä demokraattisessa päätöskoneistossa ja raskas teollisuus on määrännyt energiapolitiikan tahtilajin. Globalisaatio ja vapaat markkinat vaativat Lundin mukaan kuitenkin nyt muutosta aiemmin harjoitettuun energiapolitiikkaan.
Lund arvelee artikkelissa, että Fennovoiman reaktori ja Olkiluoto-4 jäävät rakentamatta. Ydinvoima on nyt vain niin huono sijoitus. Tuulivoimaakin saadaan Lundin mukaan yhtä halvalla eikä sijoittajien tarvitse odottaa tuottoja 15-20 vuotta. Se mitä Lund jättää sanomatta on se, että Olkiluoto-3 kaltaisten voimaloiden investointien takaisinmaksua pitää odottaa 60 vuotta, eikä silloinkaan saa välttämättä rahojaan takaisin.
http://solarwindpronet-suomi.blogspot.fi/2012/12/kissa-poydalle-ydinvoimahankkeiden.html
Lund ehdottaa, että vanhat ydinvoimalat, "kultamunat" kannattaa ajaa loppuun, joka häämöttää hänen mukaansa vasta vuosina 2031-2033. Tässä kohden olen Lundin kanssa täysin eri mieltä. Jokainen uusi käyttövuosi tuo tuntuvan lisäriskin vanhenevien ydinvoimaloiden turvallisuudelle. Kaikkia ydinvoimalan kriiittisiä järjestelmiä ei voi huoltaa tai uusia takuuvarman turvallisiksi (esimerkiksi reaktorien paineastiat ja primääripiirin putkistot), vaan ne muodostavat vuosi vuodelta kasvavan riskin, joka voi realisoitua esimerkiksi laitoksen häiriötilanteessa (pikasulku- hätäjäähdytys, putkirikko, sähkökatko jne), jolloin rakenne joutuu alttiiksi äkilliselle normaalista poikkeavalle mekaaniselle rasitukselle tai lämpötilavaihtelulle. Seuraukset ovat tuttuja Fukushimasta.
http://solarwindpronet-suomi.blogspot.fi/2012/12/espanjan-vanhin-ydinreaktori-poistetaan.html
Japanilaisetkin ovat huolissaan ikääntyvien voimaloidensa kestävyydestä. Vanhenevia voimaloita suljetaan kiihtyvään tahtiin maailmalla, vaikka niillä olisi lupavuosia vielä kosolti jäljellä. Eivät kannata taloudellisesti. Kun tuulivoima, aurinkosähkö ja edullinen vesivoima saavat eurooppalaisen sähköpörssin energian hinnan putoamaan kesäisin melkein nollaan, ei siinä auta vanhat ydinvoimalatkaan. Suomalaisetkin ydinvoimayhtiötkin ovat jo itkeneet toiminnan ajoittaista kannattamattomuutta mm. juuri halvan tuulisähkön vuoksi. Nyt on muutoksen aika. Kun venäläinen sähkökin on liian kallista Suomeen ostettavaksi, täytyy kysyä missä mennään. Verkkoyhtiöt valmistautuvat jo sähkön myyntiin Suomesta Venäjälle - eduskunnan täytyy vain varmistaa, ettei mikään "energiataantumuksellinen" piiri valmistele Suomesta ydinvoiman "halpatuotantoaluetta" kymmenen vuoden takaiset tuotantokustannusluvut mielessään. Uusiutuvaa energiaa saa kyllä myydä kaikissa muodoissaan - tuotantovälineistä lopputuotteeseen - se on puhtaasti Suomen etu.
Alkanut vuosi tuo vastauksia moniin kysymyksiin energiapolitiikan suunnasta maailmanlaajuisesti kuten myös kotimarkkinoilla. Toivottavasti puhtaan, uusiutuvan energian tuotantojärjestelmien suunnittelun ja valmistamisen, samoin kuin niiden ylläpidon positiivinen vaikutus työllisyyteen tulee yhä useammalle talousjohtajalle ja poliitikolle tutuksi, maan korkein johto mukaanlukien. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön nauttimaa kansansuosiota voisi pitää asiassa hyvänä enteenä, sillä kansan suhtautuminen uusiutuvaan energiaan on pohjimmiltaan hyvin myönteistä ja ihmiset ovat valmiita vaihtamaan energiantuotantomme työllistävään ja turvalliseen luontoa säästävään puhtaaseen teknologiaan. Suurin ongelma asiassa on jälkeenjäänyt asiallinen tiedottaminen uusimmista sovelluksista ja niiden tuomista mahdollisuuksista, ja poliitikkojen sekä raskaan teollisuuden hidas syttyminen muutokseen. Mielipideilmaston tuuletukseen olisi nyt hyvä saada vetoapua korkeimmalta kansalliselta tasolta. Vireä yritystoiminta ja vientivetoisuus, globaali asiantuntijajohtajuus olisi taas suomalaisten ulottuvilla. Siitä hyvänä esimerkkinä toimii Pohjoismaiden suurin, Vaasan seudun energiaklusteri, joka on luonut 10 000 työpaikaa alueelle vuosikymmenessä ja tähtää työpaikkojen määrän kaksinkertaistamiseen 20 000 vuoteen 2020 mennessä.
http://www.energyvaasa.fi/yleista
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan poliittisen johtomme seuraavia siirtoja.
Henkilökohtaisesti olen tekemässä merkittävää siirtoa uusiutuvaan energiaan ja suurempaan energiaomavaraisuuteen kahdenkymmenenkolmen yhteismaksimiteholtaan 5,5 kW aurinkosähköpanelin ja uuden aurinkosähköä hyödyntävän ilmalämpöpumpun asentamisen myötä. Siinä riittää haastetta tavalliselle omakotitaloasukille, varsinkin, kun tuottamaani ylijäämäsähköä en saa myytyä verkkoon, ainakaan järkevään hintaan. Suomessa on unohdettu miltei kokonaan pienaurinkovoimaloiden mahdollisuudet ja tukijärjestelmät, vaikka oikein kohdennetuilla subventioilla tuntuva osa Suomenkin sähköstä voitaisiin tuottaa aurinkopaneleilla. (Muuten jos 100 000 kotia tai yritystä Suomessa asentaisi tuon 5,5 kW aurinkopanelitehon, valuisi verkkoon aurinkoisina päivinä korvaavaa sähköä jopa 550 MW, eli suunnilleen yhden Loviisan ydinreaktorin tuottama määrä.)
JPS
Pitkähkön joulutauon jälkeen on aika kerätä yhteen vuodenvaihteen energiauutisantia pika-analyysiin.
Ensimmäisenä aloitetaan huonoista uutisista:
Koiramme, pieni, mutta pippurinen jack russel -terrieri osaisi uskoakseni tehdä yhtä järkeviä energiapäätöksiä kuin Japanin uusi hallitus. Perustelen asiaa sillä, että pikku-terrieri ei pelkää naapurien (vertaa Kiina) ampumia isojakaan ilotulitusraketteja, vaan menee äristen kohti muka ajamaan häiritsijät tiehensä.
Japanin uusi konservatiivihallitus vellihousuilee rikkoen edellisen hallituksen lupauksen ydinvoimasta luopumisesta suunnittelemalla uusia ydinvoimaloita, vanhojen käynnistämistä ja plutoniumin jalostushankkeen jatkamista (=ydinaseen hankkimista ison naapurin pelottelemiseksi). Koiramme taas kunnioittaa ja rakastaa kaikkia laumamme jäseniä. Sitä ei Japanin hallitus tee omilleen vaan viis veisaa kansan enemmistön mielipiteestä ja edusta. Jännityksen tahallinen ja tarkoituksellinen kiristäminen Aasiassa on nyt todella vastuutonta ja lyhytnäköistä politiikkaa. Näyttää siltä, että Japanissa on unohdettu jo toisen maailmansodan opetukset ja oikein etsitään kolmatta. Tuskin Kiinassakaan on unohdettu japanilaisten miehitysintoa ja taannoista isottelua.
http://solarwindpronet-suomi.blogspot.fi/2012/04/japanilla-salainen-ydinaseohjelma.html
Nyt olisi aika hyödyntää historiallinen sukupolvenvaihdos Kiinan ja Pohjois-Korean johdossa. Epäluulo ja pahan ajattelu naapureista on huono ulkopolitiikan veturi nykymaailmassa. Itsekäs, muut mitätöivä politiikka on aina lopulta tuhoontuomittu. Parhaat tulokset saavutetaan win-win -konseptilla. Etsitään molempien maiden tarpeet ja vahvuudet ja pyritään sovittamaan ne yhteen niin, että määräysvalta omiin asioihin säilyy kohtuullisessa määrin molemmilla, mutta joustavuus ja yhtenevien etujen tavoittelu saa molempien taloudet ja yhteiskunnat kukoistamaan.
Uusiutuva energia ja tehokas kierrätys, ekologinen rakentaminen ja yhdyskuntasuunnittelu, siinäpä olisi muutamia yhteistyöalueita, joissa Japanilta ja Kiinalta ei vahvuuksia puuttuisi. Ja Pohjois-Korean kansa ei varmasti olisi pahoillaan maan uudistamisesta ekologisesti kestävällä, kiinalais-japanilaisella tekniikalla. Biologiseen viljelyyn perustuva elintarviketuotannon uudistus ei olisi maalle pahitteeksi, ja tämäkin on Japanilaisten vahvaa aluetta. Eikä varmasti huonompi asia olisi, vaikka mukana olisi muutamia Euroopan maita, kuten vaikkapa uusiutuvan energian veturi Saksa ja piskuinen Suomi, jolta myös innovaatioita ja osaamista löytyisi.
* * *
Suomessa aletaan hiljalleen professoritasollakin myöntää, että uusien ydinvoimaloiden rakentelu ja haikailu on taloudellista järjettömyyttä. Viimeksi (12.1.2013) Hesarissa Aalto -Yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund arveli Suomen energiapolitiikan jääneen menneisyyden vangiksi, kun energiavalinnat on tehty suuryritysten ja hallituksen neuvotteluissa eikä demokraattisessa päätöskoneistossa ja raskas teollisuus on määrännyt energiapolitiikan tahtilajin. Globalisaatio ja vapaat markkinat vaativat Lundin mukaan kuitenkin nyt muutosta aiemmin harjoitettuun energiapolitiikkaan.
Lund arvelee artikkelissa, että Fennovoiman reaktori ja Olkiluoto-4 jäävät rakentamatta. Ydinvoima on nyt vain niin huono sijoitus. Tuulivoimaakin saadaan Lundin mukaan yhtä halvalla eikä sijoittajien tarvitse odottaa tuottoja 15-20 vuotta. Se mitä Lund jättää sanomatta on se, että Olkiluoto-3 kaltaisten voimaloiden investointien takaisinmaksua pitää odottaa 60 vuotta, eikä silloinkaan saa välttämättä rahojaan takaisin.
http://solarwindpronet-suomi.blogspot.fi/2012/12/kissa-poydalle-ydinvoimahankkeiden.html
Lund ehdottaa, että vanhat ydinvoimalat, "kultamunat" kannattaa ajaa loppuun, joka häämöttää hänen mukaansa vasta vuosina 2031-2033. Tässä kohden olen Lundin kanssa täysin eri mieltä. Jokainen uusi käyttövuosi tuo tuntuvan lisäriskin vanhenevien ydinvoimaloiden turvallisuudelle. Kaikkia ydinvoimalan kriiittisiä järjestelmiä ei voi huoltaa tai uusia takuuvarman turvallisiksi (esimerkiksi reaktorien paineastiat ja primääripiirin putkistot), vaan ne muodostavat vuosi vuodelta kasvavan riskin, joka voi realisoitua esimerkiksi laitoksen häiriötilanteessa (pikasulku- hätäjäähdytys, putkirikko, sähkökatko jne), jolloin rakenne joutuu alttiiksi äkilliselle normaalista poikkeavalle mekaaniselle rasitukselle tai lämpötilavaihtelulle. Seuraukset ovat tuttuja Fukushimasta.
http://solarwindpronet-suomi.blogspot.fi/2012/12/espanjan-vanhin-ydinreaktori-poistetaan.html
Japanilaisetkin ovat huolissaan ikääntyvien voimaloidensa kestävyydestä. Vanhenevia voimaloita suljetaan kiihtyvään tahtiin maailmalla, vaikka niillä olisi lupavuosia vielä kosolti jäljellä. Eivät kannata taloudellisesti. Kun tuulivoima, aurinkosähkö ja edullinen vesivoima saavat eurooppalaisen sähköpörssin energian hinnan putoamaan kesäisin melkein nollaan, ei siinä auta vanhat ydinvoimalatkaan. Suomalaisetkin ydinvoimayhtiötkin ovat jo itkeneet toiminnan ajoittaista kannattamattomuutta mm. juuri halvan tuulisähkön vuoksi. Nyt on muutoksen aika. Kun venäläinen sähkökin on liian kallista Suomeen ostettavaksi, täytyy kysyä missä mennään. Verkkoyhtiöt valmistautuvat jo sähkön myyntiin Suomesta Venäjälle - eduskunnan täytyy vain varmistaa, ettei mikään "energiataantumuksellinen" piiri valmistele Suomesta ydinvoiman "halpatuotantoaluetta" kymmenen vuoden takaiset tuotantokustannusluvut mielessään. Uusiutuvaa energiaa saa kyllä myydä kaikissa muodoissaan - tuotantovälineistä lopputuotteeseen - se on puhtaasti Suomen etu.
Alkanut vuosi tuo vastauksia moniin kysymyksiin energiapolitiikan suunnasta maailmanlaajuisesti kuten myös kotimarkkinoilla. Toivottavasti puhtaan, uusiutuvan energian tuotantojärjestelmien suunnittelun ja valmistamisen, samoin kuin niiden ylläpidon positiivinen vaikutus työllisyyteen tulee yhä useammalle talousjohtajalle ja poliitikolle tutuksi, maan korkein johto mukaanlukien. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön nauttimaa kansansuosiota voisi pitää asiassa hyvänä enteenä, sillä kansan suhtautuminen uusiutuvaan energiaan on pohjimmiltaan hyvin myönteistä ja ihmiset ovat valmiita vaihtamaan energiantuotantomme työllistävään ja turvalliseen luontoa säästävään puhtaaseen teknologiaan. Suurin ongelma asiassa on jälkeenjäänyt asiallinen tiedottaminen uusimmista sovelluksista ja niiden tuomista mahdollisuuksista, ja poliitikkojen sekä raskaan teollisuuden hidas syttyminen muutokseen. Mielipideilmaston tuuletukseen olisi nyt hyvä saada vetoapua korkeimmalta kansalliselta tasolta. Vireä yritystoiminta ja vientivetoisuus, globaali asiantuntijajohtajuus olisi taas suomalaisten ulottuvilla. Siitä hyvänä esimerkkinä toimii Pohjoismaiden suurin, Vaasan seudun energiaklusteri, joka on luonut 10 000 työpaikaa alueelle vuosikymmenessä ja tähtää työpaikkojen määrän kaksinkertaistamiseen 20 000 vuoteen 2020 mennessä.
http://www.energyvaasa.fi/yleista
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan poliittisen johtomme seuraavia siirtoja.
Henkilökohtaisesti olen tekemässä merkittävää siirtoa uusiutuvaan energiaan ja suurempaan energiaomavaraisuuteen kahdenkymmenenkolmen yhteismaksimiteholtaan 5,5 kW aurinkosähköpanelin ja uuden aurinkosähköä hyödyntävän ilmalämpöpumpun asentamisen myötä. Siinä riittää haastetta tavalliselle omakotitaloasukille, varsinkin, kun tuottamaani ylijäämäsähköä en saa myytyä verkkoon, ainakaan järkevään hintaan. Suomessa on unohdettu miltei kokonaan pienaurinkovoimaloiden mahdollisuudet ja tukijärjestelmät, vaikka oikein kohdennetuilla subventioilla tuntuva osa Suomenkin sähköstä voitaisiin tuottaa aurinkopaneleilla. (Muuten jos 100 000 kotia tai yritystä Suomessa asentaisi tuon 5,5 kW aurinkopanelitehon, valuisi verkkoon aurinkoisina päivinä korvaavaa sähköä jopa 550 MW, eli suunnilleen yhden Loviisan ydinreaktorin tuottama määrä.)
JPS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti