tiistai 10. huhtikuuta 2012

JAPANILLA SALAINEN YDINASEOHJELMA VERHOTTUNA YDINVOIMAN RAUHANOMAISEEN KÄYTTÖÖN - MAAN HALLUSSA ENEMMÄN YDINASEPLUTONIUMIA KUIN KIINALLA, PAKISTANILLA JA INTIALLA YHTEENSÄ?

Amerikkalaisen tutkivan journalistin mukaan Japanilla oli laaja ja pitkäkestoinen ydinaseohjelma, joka juonsi juurensa jo aikaan ennen toista maailmansotaa ja sisälsi mitä todennäköisemmin myös salaisen ydinkokeen toisen maailmansodan loppuvaiheessa. "Rauhanomainen" ydinenergiaohjelma peitti alleen laajamittaisen aseplutoniumin tuotannon.

Miten ydinhyökkäyksen kokenut maa voi luoda ydinasevalmiuden omilta kansalaisiltaan ja maailmalta salassa ja kerätä laajemman ydinmateriaalivaraston kuin maailman suurin valtio Kiina? Tuntuu epäuskottavalta, mutta kun lukee aihepiiriin ilmeisen hyvin perehtyneen tutkivan journalistin Joseph Trenton artikkelin, ei voi muuta kuin ihmetellen pyöritellä päätään: palaset tuntuvat loksahtavan liiankin hyvin kohdalleen.

Linkki - Joseph Trento National Security News Service: http://www.dcbureau.org/201204097128/national-security-news-service/united-states-circumvented-laws-to-help-japan-accumulate-tons-of-plutonium.html

Japani on kekseliäiden, ahkerien ja itsetietoisten ihmisten maa, jolla on pitkä, rikas ja värikäs historia. Pitkästä sulkeutuneisuudestaan huolimatta tämä kapea, hieman kuunsirpin muotoinen ja nykyisin varsin tiheään asuttu saarivaltio on tunnettu kaikkialla maailmassa modernista teknologiasta sekä kohtuuhintaisista, mutta huolella tehdyistä ja kestävistä tuotteista.

Japanin kunnianhimoinen ydinvoimaohjelma on nähty pyrkimyksenä vähentää huipputeknologiaan nojaavan maan riippuvuutta tuontienergiasta, mitä se suureksi osaksi onkin. Toisen maailmansodan motiiviksi Japanin kohdalla onkin mainittu juuri huoli energian saatavuudesta: hyökkäyksellä Yhdysvaltoja vastaan ja miehityspolitiikalla pyrittiin varmistamaan pääsy käsiksi öljy- ja energiavarantoihin.

Toinen korkean tekniikan alue, jossa Japani on kunnostautunut herättäen maailmalla lähinnä ihastusta ja kateutta on avaruusteknologia. Omien satelliittien laukaiseminen ja kansainvälisiin avaruusohjelmiin osallistuminen on nähty lähinnä luonnollisena maailman teknologiajohtajalle - harva on kysynyt samaa, mitä Iranilta tai Pohjois-Korealta kysytään - tähtääkö maa ohjusteknologian kehittämiseen.

Olen eri lähteitä tutkittuani useaan otteeseen kysynyt blogeissani onko Japanilla ollut salainen ydinaseohjelma, johon maan ydinvoimariippuvuus perustuu (esim: http://solarwindpronet-suomi.blogspot.com/2012/02/fukushima-daichin-kakkosreaktori-kuumuu.html  ja  http://solarwindpronet-suomi.blogspot.com/2011/12/japani-ja-iaea-keskustelevat-suurista.html ) ja viitannut keskeisen syyn ydinvoiman käyttöön olevan ydinaseiden valmistaminen http://solarwindpronet.blogspot.com/2011/12/is-usa-today-as-democratic-and-open-as.html .

Kuitenkin luettuani Trenton tuoreen artikkelin olin aikalailla ällikällä lyöty, kuten uskon useimpien muidenkin kirjoituksen lukevien olevan. Japani suoritti ilmeisesti salaisen ydinkokeen toisen maailmansodan loppuvaiheessa - vain pommiplutoniumin vähäinen määrä esti Japania saamasta oman ydinaseensa käyttövalmiiksi sotarintamalle. Japani oli raportin mukaan pyytänyt luhistumassa olevalta Natsi-Saksalta plutoniumia. Noin puolentoista kilon plutoniumerää Japaniin kuljettanut saksalaissukellusvene onnistuttiin kuitenkin kaappaamaan amerikkalaisten toimesta ja plutonium päätyi Manhattan-projektiin USA:n hyödyksi ja lopulta japanilaisten omaan niskaan.

Japanin sentrifugit tuhottin amerikkalaismiehittäjien toimesta sodan lopuksi, mutta tietotaito jäi saarivaltion käsiin. Kiinan räjäyttäessä omat ydinpomminsa ja Korean tilanteen heikennyttyä merkittävästi amerikan sotilaspoliittinen johto teki omat johtopäätöksensä antaa Japanin kehittää itsestään vastapaino Kiinan lisääntyvälle vaikutusvallalle. Niinpä amerikkalaiset atomivoimayritykset alkoivat mrkkinoida tuotteitaan Japaniin ja maiden tiivis ydinvoimayhteistyö käynnistettiin osana "Atomit rauhan puolesta" -kampanjaa. Vuosien varrella USA:n viranomaiset antoivat japanilaisille luvan tutustua salaisimpiinkin ydintuotantolaitoksiinsa, joiden tarkoitus ei ollut suinkaan pelkästään rauhanomainen. Virallisesti Japani kehitti ydinpolttoaineen kierrätystä suunnittelemalla muissa länsimaissa epäonnistunutta hyötörektoriteknologiaa. Tämä reaktorityyppi, jonka turvallisuusongelmat ovat yleisesti tiedossa, kehittää toimiessaan käytetystä ydinpolttoaineesta plutoniumia, jota voidaan vuorostaan käyttää ydinreaktorin polttoaineena - tai siitä voidaan valmistaa suoraan ydinpommeja. Japanilla tällaista suoraan pommikelpoista plutoniumia olisi artikkelin mukaan koossa n. 70 tonnia (70 000 kg - vertailun vuoksi  Nagasakin ydinpommissa oli plutoniumia 6,2 kg, josta 1kg fissioitui räjähdyksessä - lähde Wikipedia http://en.wikipedia.org/wiki/Fat_Man ). Tämä 70 tonnia on siis enemmän kuin Kiinalla, Intialla ja Pakistanilla arvioidaan olevan asekelpoista plutoniumia yhteensä!

Japanilaiset ilmeisesti päättelivät hävityn sodan jälkeen realistisesti, että oma apu, paras apu ja varassa vara parempi. Kansalle ei ydinasehankkeista juuri kannattanut hiiskua, se kun oli kokenut kahdesti ydinasehyökkäyksen kauhut. Maailman oli käytännössä mahdoton uskoa, että ydinpommihyökkäyksen kohde, joka virallisesti irtisanoutui ydinaseista, salaisesti kehittelisi niitä itse. Japani oli kuitenkin omituisesti puolustanut Iranin oikeutta kehittää ydiaseita niin halutessaan - tämä siis vuosia sitten, kun japanilaiset tekivät ydinyhteistyötä iranilaisten kanssa.

Trento kertoo artikkelissaan kuinka japanilaiset hyödynsivät kuuluotainohjelmansa ohjustestinä ja hankkivat neuvostoliiton romahdettua monikärkiohjusten rakentamis-know how:ta venäläisiltä. Ydinvoimanvastaisia mielenosoittajia apinan tasolla oleviksi Fukushiman jälkipyykissä luonnehtinut Tokion kuvernööri Shintaro Ishihara oli julkisesti Brittiläiselle Indipendent-lehdelle kolme päivää ennen Fukushiman onnettomuutta antamassaan lausunnossa (http://www.independent.co.uk/news/world/asia/japan-must-develop-nuclear-weapons-warns-tokyo-governor-2235186.html ) ilmoittanut Japanin pystyvän kehittämään ydinaseen vuoden sisällä. Tämä antaisi hänen mukaansa Japanille uskottavuutta koko maailman, mutta etenkin sen ydinaseilla varustettujen naapurimaiden silmissä.

Mieleeni tulee väistämättä oman valtiojohtomme raju halu ajaa uusia ydinvoimaloita Suomeen. Onko jossain salaisessa alitajunnan piilolokerossa armeijan ja hallituksen ja valtion virkamiesten mielen syvyyksissä se kutkuttava tietoisuus, että MOX-polttoainetta hyödyntävän ydinreaktorin omistajamaalla on reaalinen mahdollisuus muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen ulottuvalla aikajaksolla kehittää oma ydinpelote tai vuoden parin kuluessa laaja ydinasearsenaali. Siis jos kansainvälinen tilanne kiristyy, niin ainahan voi Karhun naapurissakin arvioida tilanteen ja kansainväliset sopimukset uudelleen - vähän niin kuin Japanin malliin...

Tämä olisi hyvä tulla koko kansakunnan tietoisuuteen, kun päätöksiä ydinvoimasta tehdään. mutta kukahan sen kertoisi?

JPS

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti