Kun Suomi vetää suuntaviivojaan 2030-luvulle olisi tärkeää mieltää rajut globaalit muutokset energiantuotannossa, riskiarvioinneissa sekä kansalaisten aktivoitumisessa ympäristökysymysten, oman ja globaalin turvallisuuden ja suoran poliittisen toiminnan suhteen.
Emme voi jatkaa vanhaan tyyliin vedoten tutkimuksiin ja käsityksiin, jotka perustuvat 1940-, 50-, 60-, 70-, 80-luvun ajatteluun ja yhteiskunta-talousmalleihin tai sitten 1990-luvun talous-laskuhumala-krapularyyppyihin.
Keskitettyjen Neuvosto-DDR-mallisten ratkaisujen aika on ohi vaikka se meillä Suomessa elää yhä renessanssia. Vaikka Suomi on EU:lle vuositasolla 800 miljoonan Euron nettomaksaja, DDR:n keinoilla säästetään liikkuvan poliisin lakkauttamisella tai muilla vastaavilla toimenpiteillä vain 8 miljoonaa euroa yksikköä kohti vuodessa. Samalla karsitaan tai huononnetaan kansalaisille tärkeitä peruspalveluja tuntuvasti. Keskittämällä, karsimalla, säästämällä kuihdutetaan usein se mitä vuosikymmenien työn tuloksena on luotu, kyseenalaistamatta muutosten todellista tarpeellisuutta ja vaikutuksia.
Toisaalta, kun seulotaan muurahaisia päästetään elefantit takaovesta mellastamaan sielunsa kyllyydestä.
Kun aikaisempien vuosikymmenien lamakrapuloissa ja nousuhumalissa tehtiin energiapoliittisia linjauksia päätettiin satsata kymmenen vuoden energiasektorin kaikista kehitysrahoista leijonan osa (muistaakseni 85%) yhteen hankkeeseen: ja norsun nimi oli Olkiluoto-3. Täysin piittaamatta varoittavista kriittisten asiantuntijoiden lausunnoista haluttiin ajaa ydinnorsu pyssyyn hinnalla millä hyvänsä, ydinosaamisen, kansainvälisen kunnian ja tieteellisen osaamishypetyksen nymfien säestäessä kuorossa ratkaisun ainutkertaista välttämättömyyttä.
Nyt hankkeen ollessa vielä (onneksi) kesken, vähintään kaksi kertaa kalliimpana, miljardien korvausvaateiden ehkä vielä langetessa suomalaisille osallistujayrityksille (taisi AREVA saada jo 200 miljoonaa vaatimuksistaan läpi, jos oikein muistan) ja useiden ulkomaisten tahojen, jopa AREVAn johtajien, esitellessä hanketta esimerkkinä kannattamattomasta, epäonnistuneesta ydinenergiahankkeesta, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida jokaisen vastuullisen päättäjän päässä ja omassatunnossa. Halutaanko yhteiskunnalle ja veronmaksajille tällaisia toiset vaihtoehdot ja hankkeet poissulkevia "avoimia piikkejä" vielä perustaa?
Meidän pitäisi nyt kiireesti ottaa itseämme kansakuntana niskasta kiinni ja arvioida perusteellisesti uusiksi koko energia- ja turvallisuuspolitiikkamme. Tätä kansaa, samoin kuin useimpia muitakin kansoja kohtaavat turvallisuusuhat ovat, uusimman tutkimustiedon (erityisesti kriittisten, suuryrityksista riippumattomien tutkimusten) mukaan, muuttuneet luonteeltaan pääasiassa ympäristöuhkiksi. Energiantuotannon riskikenttä on kartoitettu uudelleen ja painopiste on muuttunut yhä selkeämmin korostamaan puhtaan teknologian (aurinko, tuuli, vesi, biokaasu jne.) ylivoimaisuutta muihin energiantuotantotapoihin verrattuna. Uudet tutkimukset ovat myös osoittaneet näiden energiamuotojen olevan paljon luotettavampia ja turvallisempia yhteiskunnan energiahuollon pohjana mahdollisten kriisitilanteiden kohdatessa maata kuin perinteiset keskitetyt DDR-, Neuvosto-, raakakapitalismimallin mukaiset ydin-hiili-talouden mammutit, joiden sukupuutolle on lähtölaskenta loppusuoralla.
Liian keskitetty yhteiskunta voi halvaantua täydellisesti pienen väliintulevan muuttujan vuoksi. Esimerkiksi vakavan aurinkomyrskyn, luonnonkatastrofin tai terrori-iskun jäljiltä hajautetun, älykkään, pienyksiköistä verkostoituvan tuotantomallin voidaan olettaa palautuvan huomattavasti nopeammin jonkinlaiseen perustoimintakuntoon, kun taas vanhat mammuttijärjestelmät voivat viedä vuosia tai vuosikymmeniä selviytyäkseen taas jaloilleen. Ja kyse voi olla sellaisesta perusasiasta kuin sähköstä. Pankki-, kauppa-, liikenne-, vesi- jätevesi-, lämmitys-ja terveydenhuoltopalvelut voidaan menettää totaalisesti pitkien sähkökatkojen vuoksi. Puhun nyt kuukausien tai vuosien läänin- tai maanlaajuisista katkoista, joiden todenäköisyys lasketaan prosenttitasolla lähivuosien aikana pohjoisilla leveysasteilla tuoreiden ulkomaisten riskikartoitustutkimusten perusteella. Suomen verkkoyhtiö Finngrid ei riskiä myönnä, vaikka sen omia tutkimuksia on käytetty mm. laajassa amerikkalaisessa konsulttityönä tehdyssä riskianalyysissä, joka totesi riskin jopa vuosien sähkökatkoihin olevan verrattain suuri. Ja haavoittuvimpia olivat suuret ydin- ja hiilivoimalat, ydinvoimaloiden riski vaurioitua ja pudota pitkäksi aikaa tuotannosta pahan aurinkomyrskyn jälkeen oli reilusti yli 90 %. Pienet yksiköt selviäisivät tutkimuksen mukaan huomattavasti paremmin ja ne olisi nopeampi ja helpompi korjata.
Fukushiman onnettomuusreaktorien korjaamiseen ja purkamiseen menee arvioiden mukaan ainakin 40 vuotta. Sitä ennen niitä pitää jäähdyttää ja valvoa koko ajan. Samalla syntyy käsittämättömän suuret määrät korkea-aktiivista radioaktiivista jätevettä ja -lietettä. Tämän kaiken turvallinen varastointi, käsittely ja loppusijoitus on yksittäiselle valtiolle käytännössa mahdoton tehtävä. Asiasta ei puhuta vielä paljon, koska sulaneiden rektorien hallinnassa pitäminen ja vakavan, hallitsemattoman ydinreaktion syntymisen ja uusien vetyräjähdysten esto niissä vie nyt kaiken käytettävissä olevan energian. Ydinvoimayhtiö TEPCO onkin ilmoittanut, että siltä loppuvat osaavat puhdistus- ja ydinlaitostyöntekijät viiden vuoden kuluessa tuhansien, nyt tehtävää hoitavien, saadessa jo korotetut maksimisäteilyannoksensa täyteen. Ydinonnettomuuden kuluiksi on arvioitu tässä vaiheessa karkeasti 300 miljardia dollaria. Kukaan ei tiedä tarkkaa loppusummaa ja sen laskeminen lienee mahdotonta koska säteilyperäiset sairaudet; syövät, sydänsairaudet, epämuodostumat, keskenmenot, perinnölliset geenivauriot ja diabetes, vain muutamia mainitakseni, eivät jätä kohdalle osuessaan voimayhtiön käyntikorttia ja jotkin niistä alkavat ilmaantua vasta kolmannessa sukupolvessa, 50 -100 vuoden kuluttua.
Avoin yhteiskunnan piikki on siis Japanissakin ottamassa leijonan osan näistä 300 miljardista dollarista voimayhtiöiden, TEPCO mukaanlukien, ehdotellessa jo ydinvoimaloiden uudelleenkäynnistämistä. Jos Suomessa tapahtuisi vastaava "onnettomuus" vaikkapa kerran-tuhanteen-vuoteen-hirmumyrskyn iskiessä Itämerelle, nostaessa venepintaa 5 metriä ja siihen viisimetriset aallot päälle, kastellen ja tuhoten varavoimajärjestelmät, tai vaikkapa kerran-sadassa-vuodessa-aurinkomyrsky (jonka todennäköisyys v. 2012-2014 on ruotsalaistutkimuksen mukaan 4,7%), joka polttaisi Finngridin vakuutusten vastaisesti ydinvoimaloiden ja kantaverkon keskeiset suurmuuntajat aiheuttaen sähköverkkojen pitkäaikaisen kaatumisen ja lopulta hätäjäähdytyksen vikaantuessa Fukushima-tyyppisen reaktorin sydämensulamisonnettomuuden Olkiluodon tai Loviisan ydinreaktoreissa, silloinkin sotkun maksajina olisivat Suomen lakien mukaan puhtaasti veronmaksajat.
Maailmalla on alettu laajasti vaatia tasapuolisia pelisääntöjä eri energiantuotantomuodoille: sen sijaan että jankutettaisiin uusiutuvan energian saamista tuista, pitäisi myös ydinvoiman saamat miljardien piilotuet tuoda avoimesti pöydälle ja vaatia ydinvoimayhtiöiltä reaalisia takuita ja kattavia rahastoja myös onnettomuuksien kulujen kattamiseen jo etukäteen. Minkään yhtiön, ei edes sellaisen jätin kuin TEPCO, varat eivät riitä 300 miljardin dollarin vahinkojen kattamiseen. Ydinvoimaa harkittaessa pitää siis jatkossa vaatia ydinvoimayhtiöitä laatimaan kattavia rahastoja yhteisvastuullisesti pahimpienkin onnettomuuksien korvaamiseen ennenkuin yhtään reaktorin käyttöönottolupaa hyväksytään tai vanhoja jatketaan. Mikään vakuutusyhtiö kun ei suostu vakuuttamaan ydinlaitoksia sydämensulamisonnettomuuden mahdollisuuden ollessa nykytietämyksellä n. 1 prosentin luokkaa / ydinreaktori (tapahtuneiden onnettomuuksien/reaktorien käyttötuntien perusteella tehty riskianalyysi).
Muuten, tarkistapa kattaako oma matkavakuutuksesi ydinturman aiheuttamat vahingot mukaanlukien sairastumisen tai kuoleman! Miksiköhän ei, oletko miettinyt? Ydinvoimahan on puhdasta ja turvallista energiaa ja onnettomuusriski mitätön. Senhän pitäisi kansalaisjärjen mukaan olla näillä oletuksilla varsinainen rahasampo vakuutusyhtiöille - pienet riskit, varma tuotto.
Myös reaktorien purkamisen ja ydinjätteen säilytyksen kustannukset tulee jatkossa laskea mukaan kokonaiskustannuksiin, ja niistä tulee vastata ydinvoimayhtiön, ei veronmaksajien. Iso-Britanniassa tehdyissä laskelmissa vanhan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoiston ja purkamisen kokonaiskustannuksiksi arvioitiin yli 3 miljardia Euroa per reaktori, eli lähes saman minkä uuden ydinreaktorin rakentaminen kymmenen vuotta sitten maksoi (nykyisin se on 2-3 kertaa kalliimpaa). Jos kaikki todelliset kustannukset otetaan huomioon, voidaan vertailla ydinvoimaa muihin energiamuotoihin, mm. uusiutuvaan, puhtaaseen energiaan. Ja maailmalla on nyt huomattu eron kallistuvan päivä päivältä Clean Energyn hyväksi. Muutos on nyt.
Ja Japanin kansa tietää sen. Kahdensadantuhannen mielenosoittajan kerääntyminen pääministerin virka-asunnon ympärille on pakottanut pääministeri Nodan ainakin jonkinlaiseen hallituksen energiapolitiikan Face-liftiin. Japani lupailee luopua ydinvoimasta 2040- luvulla. Ydinreaktorien 40 vuoden maksimikäyttöikää luvataan kunnioittaa poistamalla ja purkamalla reaktorit iän täyttyessä.
Mutta Japanin hallituksella ja vahvoilla konservatiivisilla talouspiireillä taitaa olla ketunhäntä kainalossa. Seitsemälle uudelle reaktorille myönnettyjä rakennuslupia ei ilmeisesti ole aiottukaan perua, joten vaikka uusia reaktoreja ei muka rakenneta, nämä hankkeet toteutuessaan saisivat jatkettua Japanin ydinvoima-aikaa 2050-, jopa 2060-luvulle. Vaalien läheisyys ja laajat mielenosoitukset saavat poliittiset lupaukset kirpoamaan johtavien poliitikkojen suusta vaikka mielessä väikkyvät vielä vanhan energiamaailman arvot.
Uskon kuitenkin, että nyt alkanutta kansalaisten valveutumisprosessia on mahdoton pysäyttää poliittisen ja taloudellisen juonittelun keinoin. Vapaa tiedonvälitys, internetin riippumattomat uutis- ja keskustelusivustot ovat luoneet kansalaisille mahdollisuuden ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa itse hankkia ja arvioida tietoa lähes reaaliaikaisena useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä. Japanin hallitus ja talouselämä yrittivät mm. kaikkensa vähätelläkseen ja pimittääkseen mielenosoitusten merkitystä ja laajuutta. Niitä ei esimerkiksi uutisoitu aluksi maan valtamediassa tai kansainvälisten uutiskanavien lähetyksissä, myöhemmin osallistujamäärät arvioitiin kertaluokka liian pieniksi. Mutta vaihtoehtoisella medialla, jota ei säätele energiayhtiöiden tai niistä riipuvaisten suuryhtiöiden ja poliitikkojen sensuuri, oli nyt käytössään videokamerat, helikoptereitä ja laskentamenetelmiä, joilla voitiin todentaa osallistujamäärien nousevan satoihintuhansiin valtamedian raportoimasta muutamasta tuhannesta tai kymmenestä tuhannesta.
Ja joka viikko toistuvilla mielenilmaisuilla on lopulta saatu hallitus astumaan esiin bunkkeristaan, lähestyvien vaalien avittaessa sopivasti. Nyt kuitenkin vanhan politiikan koulukunta joutuu oppimaan uuden läksyn Japanissakin: sanelukulttuuriin ei ole enää paluuta.
Entä Suomessa? Milloin meillä päästään anteeksi-olen-olemassa, kyllä-poliitikot-tietävät-parhaiten -ajattelusta Hei!-Minäkin-Olen-Olemassa-Tiestitkö-Että-Äänestin-Sinua-Olis-Kuule-Asiaa -kansalaisitseluottamukseen. Meillä on upeita ihmisiä 5,3 miljoonaa, meillä on ideoita, innovaatioita, vastuullista ajattelua paremman yhteiskunnan päätöksenteon perustaksi. Nyt on aika ottaa se käyttöön. Suomi voi olla paalupaikalla turvallisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan, Euroopan ja maailman luomisessa. Jätetään vanha vuorineuvosvetoinen keskitetty ydinmassapolitiikka jo taakse ja siirrytään hajautettuun, innovaatiovetoiseen, kansalaisaktiiviseen, vastuulliseen, puhtaan yhteiskunnan energiatulevaisuuteen. Silloin voittajia ovat paitsi me, myös kaikki muut - ja tämä planeetta.
JPS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti