perjantai 21. syyskuuta 2012

Rehellinen katsaus Iso-Britannian ydinvoiman historiaan ja ongelmiin

Chris Huhnen, brittiläisen poliitikon ja entisen ministerin, puhe Royal Societylle sisältää paljon merkityksellistä tietoa saarivaltakunnan ydinvoimaohjelmasta ja sen synkästä perinnöstä briteille. Huhne kertoo kiitettävän rehellisellä tavalla - ollakseen ainakin nimellisesti ydinvoiman puolestapuhuja - mitä ydinteollisuuden virheet briteille merkitsevät. Tässä pari esimerkkiä:
- Huhne sanoo ydinvoimapolitiikan olleen kansakunnalle kallein sodanjälkeen tehdyistä virheistä
- Briteillä on säilytettävänään 6900 kuutiometriä korkea-aktiivista ydinjätettä - kolmen olympiauima-altaan verran - ja supertankkerillinen keski-aktiivista jätettä sekä paljon enemmän matala-aktiivista jätettä.
- Mikäli brittien hallussa olevalle yli sadalle tonnille plutoniumia (maailman suurin plutoniumvarasto) ei kaiveta turvallisia loppusijoitusvarastoja syvälle maan alle, niitä pitää vartioida kymmeniätuhansia vuosia.
-Puolet Huhnen hallinto-osaston budjetista menee plutoniumsotkun selvittämiseen ja ensi vuonna summa nousee jo 2 miljardiin puntaan - kahteen kolmasosaan budjetista
- Britit maksavat nyt 1950-, -60 ja -70 -luvulla kulutetusta väärin perustein hinnoitellusta sähköstä.
-Ydinvoiman käytöstäpoistoviranomainen laskee nyt maksettaviksi kuluiksi 49 miljardia puntaa eikä se Huhnen mukaan ole välttämättä riittävä arvio
-Ruusuiset arviot ydinvoiman käytöstäpoistokuluiksi olivat 2 miljoonaa puntaa vuonna 1970, 472 miljoonaa v. 1980, 9,5 miljardia v. 1990, 22,5 miljardia v. 2000 ja nyt 53,7 miljardia (= 53 700 miljoonaa puntaa, eli yli 10 000 kertaa vuoden 1970 arvio).

Huhnen laskelmat uusiutuvan energian, kaasun ja ydinvoiman keskinäisestä hintakilpailukyvystä ovat todennäköisesti vanhentuneet ja niissä ydinvoimaa pidetään yhäkin halvimpana. Huhnen mukaan ydinvoimaa pitää rakentaa, koska ilmastonmuutoksen vuoksi on kiire ja vanhat voimalat yhtä lukuunottamatta on poistettava käytöstä vuoteen 2023 mennessä.

Vaikka Huhne kannatta ydinvoimaa osana perusvoimaratkaisua hän toteaa, että uusiutuvat energialähteet olisivat päästöttömiä ja ikuisia, mutta, että aikaisemmat poliittiset päätökset (ydinvoiman suosimisesta) ovat jättäneet niiden kehityksen lapsenkenkiin muihin Euroopan maihin verrattuna ja sen vuoksi tekniikka ei ole vielä kypsää.

Huhnen mukaan britit tuottivat ydinreaktoreilla lähinnä plutoniumia ydinaseisiin, siviilikäyttö sähkön tuotantoon oli sivutuote. Ydinteollisuuden valvontaa hoiti sama viranomainen, joka edisti ydinvoiman käyttöä (miten tuo kuulostaa niin tutulta, IAEA, STUK, JNES, NRC...).

Reaktorien ja polttoainehuollon taloudellisuutta ei kyseenalaistettu, ydinjätehuoltoa ei mietitty eikä rahastoja sitä varten vaadittu.

Ydinohjelmaan käytettiin veronmaksajien rahaa niin kuin tilattaessa ravintolassa kaikkein kallein menu toisen piikkiin.

Teknologiausko korvasi kriittisyyden. Esimerkiksi ydinjätteen kierrätykseen uudelleen polttoaineeksi uskottiin sokeasti vaikka kokemus ja uusi tieto puhui toista kieltä (myös Suomessa ydinvoimayhtiöt kertoivat vielä 1970-luvun lopulla, että 90 prosenttia käytetystä polttoaineesta kierrätetään jälleenkäsittelyn kautta uusiopolttoaineeksi reaktoreihin. Minulla on tallella TVO:n Olkiluodon reaktoriesite tuolta ajalta ja se osoittaa samaa ruusunpunaista teknologiauskoa, jota tarjottiin päättäjille ja kansalle faktana kuin mitä Huhne kuvaa brittienkin elätelleen).

1980- luvun lopussa ydinteollisuus joutui kohtaamaan markkinatalouden joka osoitti sen kannattamattomuuden. Salaiset tukiaiset ja epäselvyydet tulevaisuuden vastuista ovat huonoja sijoitusporkkanoita. Huhnen mukaan britit eivät saaneet yksityistettyä ydinteollisuuttaan, varsinkin kun voimaloiden todelliset käytöstäpoistokustannukset ja jäteongelma alkoivat hiljalleen selvitä.

Huhne kuuluttaa rehellisyyttä teollisuuteen, ei enää väärennettyjä MOX-polttoainetodistuksia, salailuja ja senkaltaista. Hän toivoo turvallisuutta lisättävän uudella valvontaviranomaisella.

Huhne haikailee kahdeksaa uutta ydinvoimalaa, yhteishinnaltaan arviolta 50 miljardia puntaa. jokainen niistä maksaisi saman kuin Lontoon 2012 olympialaiset. Ja ne pitäisi rakentaa täysin teollisuuden rahalla, ilman tukia. Investoijia haeskellaan.


Toivon, ettei niitä löydy! Historiasta pitäisi ottaa opiksi eikä alkaa uutta virheiden kierrosta. Vanha ajattelu joutaa romukoppaan ydinkysymyksissä. Kuitenkin tällainen rehellinen kissan pöytäkierros on aina tervetullut. Muutos ydinteollisuuden sisälläkin on käynnissä. Paras Huhnen oivalluksista tuli viimeisenä: britit ovat nyt kehittämässä maailmalla tulevaisuudessa paljon kysyttyä tekniikkaa - siivotessaan omia ydinsotkujaan. Tämä on ydinteollisuuden todellinen, realistinen tulevaisuudenkuva. Valitettavasti sen maksamme me, veronmaksajat.

LINKKI - DECC:
http://www.decc.gov.uk/en/content/cms/news/ch_sp_royal/ch_sp_royal.aspx

JPS

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti